Epäilyksistä eroon – Ohjelma 2

KUULUTTAJA:…Aiheemme tänään: – Oletko epäilevä kristitty?  Miksi mielesi täyttyi epäilyillä uskoontulon jälkeen?  Miksi pohdit joka päivä, – oletko todella kristitty – ja onko Jumala antanut syntisi anteeksi? Pelkäät päätyväsi helvettiin ja epäilet taivaspaikkaasi.  Miksi epäilet? Mitä neuvoja Raamattu antaa epäilijälle? Voiko epäilyistä päästä eroon?

Tänään Johnin vieraana on tri Gary Habermas.  Hän johtaa Libertyn yliopiston filosofian ja teologian tiedekuntaa Virginiassa.  Hän on kirjoittanut yli 21 kirjaa, – mm. kirjan epäilemisestä.

*****

JOHN ANKERBERG…Tervetuloa seuraamme.  Tervetuloa.  Oletko kristitty, joka epäilee pelastumistaan?  Vaikeina hetkinä mietit, missä Jumala on.  Joitakin epäilykset vaivaavat vuosia.  Ehkä olet lähes luopunut toivosta kokea sitä, – mitä toiset kristityt kokevat koko ajan. Lupaahan Raamattu Jumalan lapsille rauhan ja varmuuden.  Miksei sinulla ole sitä, vaikka todella haluaisit?

On tärkeää huomata, että epäilyksiä on erilaisia.  Tunnepuolen epäily on ehkä pahin ja tuhoisin kaikista.

Se ryöstää ilosi Kristuksessa.  Se taakoittaa ylistystä ja syyllistää.  Et jaksa viedä ongelmiasi Jumalalle. Ja jos käännyt Jumalan puoleen, – vastauksena tuntuu olevan hiljaisuus.

Tänään vieraanani on tri Gary Habermas.  Hän tuntee aiheen hyvin. Aloitetaan siitä, miten puhua epäilijöille.  Kerro, mihin pääsimme viime viikolla ja jatketaan sitten siitä.

GARY HABERMAS:…Haluan aluksi todeta, etten tiedä toista aihetta, – johon liittyisi näin paljon eri ulottuvuuksia.  Kristityt kuittailevat toisilleen sopimattomasti aiheuttaen tuskaa. Tällaisia vääriä väitteitä epäilemisestä liikkuu: – Vain älykkäät epäilevät.  Epäily etenee aina samoin.  Siihen vastataan aina samoin.  Epäileminen on syntiä.  Siitä ei seuraa hyvää.  Sitä ei ehkä saa edes anteeksi.  Uskon sankarit eivät epäile.  Vain heikot epäilevät.

Vastaavia väitteitä riittää.  Epäilevien osaksi arvellaan helvettiä.  Vuosia sitten eräs nuori nainen sanoi opiskelijaystävilleen: – Olen alkanut epäillä uskoani.  Hänen ystävänsä vastasi: –  Tosi uskovat eivät epäile.  Jos epäilet, et ole pelastettu.  Tämä toteamus johti syöksykierteeseen.  Näin se yleensä menee.  Voisin kertoa tyypillisen asioiden kulun.

Nainen sanoo miehelleen: – Kulta, rakastatko minua? – Kyllä.  Katso minua ja sano se. – Rakastan sinua.  Katso ja tarkoita, mitä sanot. – Kulta, rakastan sinua.

Voisiko näin kysyä joka päivä? Ehkä ei.  Mitä toteamme tivaajasta, olkoonpa hän nainen tai mies?  Ettei hän ole rakastunut, koska hän tivaa sitä liikaa? Mutta hänhän tivaa asiaa, koska on niin rakastunut.  Kristittykin voi sanoa: Herra, rakastatko minua? Kerro!  Se ei tarkoita, ettei kristitty rakastaisi. Kukaan ei väittäisi niin.

Tähän liittyy yllättävä asia.  Tunnepuolen epäily, joka on yleisin ja vaikein epäilemisen muoto, – voi olla päinvastainen kuin henkilön sanat.  Herraa rakastava, joka tivaa tämän rakkaudesta, – on valtaosin syvästi rakastunut Häneen. Jos henkilön kunnioittamat ihmiset sanovat hänelle: – Jos kyselet tällaista, et liene pelastunut, – se on sama kuin sanoisi:  Puolisosi oli uskoton.  Emme sovella tähän samaa ajattelutapaa kuin varmuutta tivaavaan puolisoon.

On älytöntä tuomita epäilevä kadotetuksi.  Minusta keskiverto tunne-epäilijä – on Herraa syvästi rakastava ja siksi rakkautta varmisteleva.  Hyvä uutinen on, että Herra kyllä rakastaa. Ydinasia on muuttaa ajatteluaan.

ANKERBERG…Katsojat haluavat varmasti tietää lisää.  Kerro tapaamiesi ihmisten tarinoita. Millaisia tapauksia olet kohdannut?

HABERMAS:…Elleivät nämä ihmiset oikeasti kärsisi, kaikkea voisi luulla huumoriksi.  Kerran minulle soitti mies, joka sanoi: – Haluan varmistua pelastumisestani.  Käyn tunnetussa seurakunnassa – ja pastorini nimi olisi varmasti sinullekin tuttu.  Jos hän tietäisi, että soitan sinulle, hän sanoisi: – John on paras työntekijäni.  Ei hän mitään epäile. Mutta epäilen enkä ole pelastettu.

Kun aloin kysellä häneltä, hän hätkähti ja sanoi: – Olen lukenut kirjasi enkä ole tunne-epäilijä.  Mietin, että juuri se hän on.

Ja sitten vielä – älä kehota rukoilemaan ja lukemaan Raamattua.  Tarvitsen jotain konkreettisempaa.

Kysyin: Oletko ottanut Kristuksen Vapahtajaksesi?  Tunnetko Hänet?

Hän vastasi: – Olen ottanut Kristuksen Vapahtajakseni ainakin 5000 kertaa.  Hän kertoi, mistä luku oli peräisin. Miten paljon tuskaa täytyykään olla noiden 5000 kerran takana.

Mies kysyi: – Voinko alkaa soittaa sinulle perjantaisin?  Maksan siitä.

Vastasin: En ota maksua.

Sitten emme puhu, hän sanoi.

– No, ei sitten.  Puhutaan silti.

Niin hän alkoi soitella perjantaisin.  Juttelimme tunnin tai kaksi. Vaikka hän varoitteli hankalasta luonteestaan, – hän vahvistui uskossaan vähitellen.  Käsittelimme asioita. Aloitimme lokakuussa ja joulukuuhun mennessä hän sanoi: – Luulen, ettei minun tarvitse enää soittaa.

Viikon kuluttua hän soitti:  Voitaisiinko jutella kolmen viikon kuluttua?

Lopulta hän kuitenkin sanoi, ettei enää soittele.  En kertonut, mutta olen vetänyt Raamattu-piiriä jo kauan.  Nyt minulla on siihen entistä paremmat eväät.  Annan sinulle työnumeroni.  Jos tiedät epäileviä miehiä, anna heille numeroni, niin juttelen heille.

Tämä tapahtui kaksi kuukautta vaimoni kuoleman jälkeen.  Kamppailin omien asioideni kanssa, kun John vuodatti epäilyjään minulle.  Kolmen kuukauden kuluttua asia oli hoidettu. Silti soitin hänelle hieman sen jälkeen.  Hän ei vastannut – ehkä hän on taas alkanut epäillä… Tunteillaan epäilevä repsahtaa usein.  Tunteet palaavat ja opittu unohtuu. John ei soittanut takaisin, vaikka puhuin vastaajaan.

Vihdoin hän soitti: – Olen pahoillani.  On ollut kiireitä työssä.  Vaikka on ollut vaikeaa, en ole kadottanut pelastusvarmuutta.  Voit jakaa numeroani.  Kuinka hienoa.  Uskoontulosta seuraavaksi hienointa on, – kun ihminen pääsee piinastaan.  Hän vaan alkaa ajatella eri lailla.  Se on tärkeintä tässä.

ANKERBERG…Saarnaan konferensseissa ja näen, kuinka ihmisiä tulee uskoon.  Samat ihmiset saattavat ilmaista halunsa tulla uskoon monina vuosina peräkkäin.  Miten he voisivat löytää saman kuin tuo liikemies? Mitä haluaisit sanoa heille?

HABERMAS:…Vanhasta Uuteen testamenttiin toistetaan, – että ratkaisu väärään ajattelumalliin on – on totuuden hyväksyminen.  Psalmeissa, Sananlaskuissa ja läpi Uuden testamentin, – ja etenkin Fil. 4:ssä, on hyviä kohtia. Niiden mukaan väärä ajattelumalli – kumotaan totuudella ja harjoituksella.

Vastalääke alakuloon löytyy Psalmeista 42-43.  Vastalääke huolestumiselle on seuraava: – Rukoile (1. Piet. 5:7): Heittäkää murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen.

Lisäksi kehotetaan ylistämään.  Kysyn ryhmissäni, joissa on ollut tuhansia ihmisiä vuosien saatossa: – Onko kukaan koskaan  ylistänyt Jumalaa epäillessään?  Monia käsiä nousee.  Kun kysyn, mitä sitten on tapahtunut, saan aina saman vastauksen: – Jumalan ylistäminen tunnekuohun aikaan näyttää elämän uudesta, – Jumalan näkökulmasta.  Ajattelen eri tavalla enkä mieti tuskaani. Kerta toisensa jälkeen kuulen: – Kun rukoilen ja ylistän, mielialani muuttuu.

– Mikset tee sitä useammin?

No, vaatii aikaa ajatella niin.

– Niin, mutta haluatko kantaa tuskaasi vai muuttaa ajatteluasi? – Voit rukoilla ja ylistää.

Fil. 4:8 rohkaisee muuttamaan ajattelua.  Jae 6. kehottaa olemaan murehtimatta, rukoilemaan ja kiittämään.  Ajatelkaa kaikkea mikä on totta…, mikä vain on hyvää. (Jae 8)  Tehkää sitä, mitä olette minulta oppineet. (Jae 9)

Hyvä uutinen on, että on erilaisia raamatullisia ohjeita, – joita voi yhdistellä.  Voi tehdä sitä, mikä toimii itselle. Voi rukoilla, ylistää, kirjoittaa, soittaa ystävälle.  Voi toistaa totuuksia valheiden sijaan. Esim. tällainen on valhe: – Mitä jos Jeesus laittaakin kristittyjä helvettiin?  Se ei ole totta, mutta jos sitä ajattelee illan pimeydessä, – voi tuntea liekit varpaissaan ja luulla, että niin tapahtuu.  Tällaisia ajatuksia voi pelästyä. Tunteet vain vahvistuvat, ellei muuta ajatteluaan.

Minusta kaikkein uskomattominta on, – että kristityt ajattelevat, että koetut asiat, – esim. surkea pomo, kuriton lapsi, sydämetön puoliso jne. – määrittelevät heidän tunnetilansa.  Minusta se ei ole totta. Koetut asiat eivät vie meiltä rauhaa, – vaan se, mitä uskottelemme itsellemme. Tämä on totuus. Mitä tulee tuskaan ja kärsimykseen…Ehkä ne eivätkään määrittele elämää niin paljon – vaan se tapa, jolla puhun itselleni.  Jumala ei rakasta minua. En ole pelastettu… On lisääkin esimerkkejä.

ANKERBERG…Kerro sitä ennen oma kokemuksesi.  Miten pääsit omista epäilyksistäsi?

HABERMAS:…Hyvin hitaasti, koska haukuin väärää puuta.  Ajattelin, että tunnepuolen epäilyt häviävät faktoilla.  Luen lisää kirjoja ja todistuksia…Filosofit sanovat, – että faktat ovat tarpeen, mutta eivät riittäviä.  Niiden lisäksi tarvitaan muutakin. Tarvitaan totuudellinen perusta, johon vedotaan oikealla tavalla. Asiat viedään rukoillen Jumalalle.  Kiitetään ja ylistetään Häntä. Raamatun mukaan voi myös – pitää päiväkirjaa, jutella, ajatella Herran ihmeitä – ja keskittyä Jumalan luomaan.  Kun vaihtaa kanavaa – eikä keskity tuskaa tuottaviin ajatuksiin, – pääsee “maanantai-iltapäivän futis”-fiilikseen. Kestän mitä vaan, kun futista on tulossa.  Kristityt kestävät kaiken pelastuksen ansiosta.

ANKERBERG…Tunnen sinut monia muita paremmin – ja palaan aikaan kovasti rakastamasi vaimon kanssa.  Jouduitte koettelemuksiin. Toivoit parasta, mutta uutiset olivat huonoja kerta toisensa jälkeen.  Lopulta vaimosi kuoli. Miten ylistää Jumalaa, kun toivoa ei ole? Vaimo tekee kuolemaa ja hautajaiset ovat edessä…

HABERMAS:…Kun vaimoni sairasti, – hän nukkui 15-18 tuntia päivässä.  Istuin alakerrassa miettien ja aivan lyötynä. Ruokin vaimoani letkulla, annoin lääkkeitä, puhdistin letkuja.  Puhelin oli poissa päältä. Koin samaa tuskaa, josta olemme puhuneet. Tuolloin ystävystyin Jobin kanssa. Kirjoitin surusta kirjan, jossa on luku Job ja minä.  En väitä kärsineeni Jobin tavoin, mutta hänestä tuli ystäväni.  Tuolloin opin seuraavan asian. Job halusi tietää vain yhden asian.  Hän mietti, miksi Jumala riistää häneltä kaiken – lapset, ystävät, terveyden…Miksi kaikki kärsimys?  Jumala ei kerro. Job kamppailee asian kanssa 37 luvun ajan.

Hän vaatii saada puolustautua.  Jumala puhuu luvussa 38. Kirjan lopussa, ennen saamaansa siunausta, – Job ei enää kysele.  Hän sanoo olevansa tyytyväinen. Miksi hän on tyytyväinen, vaikkei saanut vastausta? Yksi lause Jobin kirjasta selittää asian.  Job tajusi, että pystyi luottamaan Jumalaan asioissa, joita ei ymmärtänyt. Vuonna 1995 minä, Gary Habermas, hahmottelin oman Job 38:ni.  Kaikilla on oma Job 38. Kuvittelin sanovani Jumalalle: – Miksi Debbie kuoli 43-vuotiaana?  Minulle jäivät lapset ja olen avuton kotitöissä.  Lapset pitää valmistella kouluun.

Kuvittelin Jumalan vastaavan: Gary, kysyn sinulta, – nousiko Poikani kuolleista?

Vastasin: Herra, tietysti.  Olen kirjoittanut aiheesta paljon.  Mutta se oli 30 jKr. Nyt on v. 1995.  Vaimoni kärsii yläkerrassa.

– Gary, et ymmärtänyt. Nousiko Poikani kuolleista?

Kyllä, mutta puhutaan 1995:stä.

– Gary… Jumalan ääni muuttuu tiukemmaksi.  Tivaan silti: Herra, miksi?  Jumala tarttuu paitaani – vetää lähelleen ja sanoo: – Olet vain tohtori etkä kauhean välkky.  Toistan tosi hitaasti, lue huuliltani: – Nou-si-ko Poi-ka-ni kuol-leis-ta?

Miten tämä liittyy Jobiin?  Jumala yritti saada minutkin tajuamaan, – että Hänen Poikansa nousi kuolleista tässä maailmassa, – olkoon vuosiluku silloin ja nyt mikä vaan.  Kun näin on, tässä maailmassa on vastaus kärsimykseen, -vaikken sitä tajuaisikaan. Vaikka vaimoni kärsi edelleen, muutin tapaani ajatella. Ilman ylösnousemusta kaikki olisi toiveajattelua.  Jos on ylösnousemus, – Jumalalla on asioille syy. Minä en tiedä, miksi vaimoni on sairas, – mutta mitä tieto muuttaisi, jos hän silti kuolee?

Aloin ajatella uudella tavalla.  En pidä tästä, olemme niin läheisiä.  Mutta koska hän kuolee, – hoen päivittäin itselleni, että tämä on Jumalan maailma.  Kärsimykseen on vastaus, vaikken tiedä sitä.  1. Kor. 15:ssa Paavali ivaa kuolemaa.  Missä on voittosi, kuolema?  Missä on pistimesi, kuolema? Tajusin, että tässäkin on hyvä puolensa.  Vaimoni menee taivaaseen.  Lapsiani auttoi eniten kehotus: – Itkekää itsenne puolesta, muttei äidin.  Hän ei tulisi takaisin, vaikka voisi.  Hän voi hyvin. Vaimoni ei enää kärsinyt.  En vain ollut hänen kanssaan.  Ikuisuudessa olemme yhdessä.  Häneen ei voi kajota.  Koi, ruoste ja varkaat eivät tee tuhojaan.  Oma mieleni haluaisi muuta, – mutta jos Jumalan Poika nousi kuolleista tässä maailmassa, – kärsimykselle on syy.  Kuten Job, tunnen Jumalaa tarpeeksi luottaakseni Häneen.  Mikään ei ole muuttunut – kysymyksiä on vailla vastauksia.  Olen vain muuttanut tapaani ajatella enkä enää ole vihainen Jumalalle.

Yksi opiskelija soitti minulle tuolloin ja kysyi: – Missä olisit, jollei Jeesus olisi noussut kuolleista?  Hyvä oivallus.  Paavali kehotti olemaan murehtimatta niin kuin muut, joilla ei ole toivoa.  On erilaista murehtia, kun on toivoa. Kärsin, mutta en ilman toivoa. Se on ihan eri asia.  Kun muutan ajatteluani, tunteetkin muuttuvat.

ANKERBERG…Hyviä neuvoja, jotka varmasti auttavat monia.  Ensi viikolla vastaamme sille, – joka haluaisi uskoa, muttei osaa.  Tavataan silloin.

*****

Lisätietoja ja katsomaan lisää TV-ohjelmia voit ladata ilmaisen APP: n John Ankerberg -näyttelystä.

Rukoilemaan hyväksymään Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisena Vapahtajasiasi, käy www.jawhow.org

Copyright 2015 ATRI