Kumoaako uusi tieteellinen tieto elämän alkuperästä Darwinin evoluutio-opin? Osa 2

KUULUTTAJA:…Tänään käsittelemme elämän tärkeimpiä kysymyksiä: – Mistä tulemme?  Miten päädyimme tänne? Miten saimme alkumme? Charles Darwin myönsi Lajien synty -kirjassaan, – ettei tiedä, miten ensimmäinen solu syntyi.

Hän otaksui, että jotkut kemikaalit yhdistyivät sattumalta – ja tuloksena oli varhaisen maapallon vesissä syntynyt alkukantainen solu.

Nykyajan molekyylibiologit haastavat Darwinin evoluutio-oletukset.  Tiedemiehet ovat saaneet selville, – ettei solu ole yksinkertainen, – vaan uskomattoman monimutkainen.

Yksi pieni solu on kuin minimaalisen pieni tehdas.

Siinä on tuhansittain hienosti suunniteltuja -monimutkaisen molekyylikoneen osia.  Solu muodostuu yli 100 000 miljoonasta atomista.

Jokaisen solun tumassa on DNA-molekyyli, – joka sisältää 3 miljardin merkin verran digitaalikoodattua täsmätietoa.  Koodi ohjaa solua monimutkaisten molekyylien muodostamisessa. Niitä kutsutaan proteiineiksi. Ne ylläpitävät solun toimintaa.

Mistä DNA:n tarkka informaatio on peräisin?  Onko se ohjaamattomien luonnonvoimien tulos? Vai onko se älykkään suunnittelijan tekemä?

Microsoftin Bill Gates on sanonut: – Ihmisen DNA on kehittyneempi kuin yksikään tietokoneohjelma.

Tänään opimme, miksi solun DNA:n digitaalikoodi – on kiistaton todiste älykkäästä suunnittelijasta.

Vieraani on tri Stephen Meyer, – yksi Älykkään suunnittelun liikkeen perustajista.  Hän väitteli tohtoriksi tieteenfilosofiasta Cambridgessa.  Tervetuloa seuraamme!

*****

JOHN ANKERBERG…Tervetuloa mukaan.  Keskustelemme siitä, mistä, milloin ja miten elämä alkoi.  Vastausta haettaessa on pohdittava, mistä ensimmäinen solu tuli.  Vieraani on tieteenfilosofi Stephen Meyer, – joka on kirjoittanut kirjan Signature in the Cell.  Viime aikoina solun DNA:han liittyvät löydöt – ovat paljastaneet hyvin monimutkaisen todellisuuden.  Siksi olet päätynyt toteamaan, – että vain älykäs suunnittelija voi olla sen takana. Kertoisitko tästä ja DNA-löydöistäsi.

STEPHEN MEYER:…Kuten totesimme toisessa ohjelmassa, DNA koodaa digitaalitietoa.  Se on digitaalista nanoteknologiaa. DNA:n tieto ohjaa proteiinien ja proteiinikoneiden tuotantoa.  Ne ovat välttämättömiä elämän ylläpitämiseksi. Ikivanha pohdinta suunnittelusta on nyt mennyt uusiksi.  Darwinin ajateltiin aikanaan kumonneen todisteet suunnittelusta. Nyt näemmekin sellaisia todisteita suunnittelusta, – joille ei ole naturalistista selitystä.

On hyvä syy uskoa, että suunnitteluun on tarvittu älyä.  Itse puhun DNA:n suuresta salaisuudesta, sen arvoituksesta.  R. Dawkins, joka ei usko todisteisiin suunnittelusta, – on silti myöntänyt, että DNA on täynnä digitaalikoodattua tietoa.  Hänen mukaansa – geenien konekieli muistuttaa paljon tietokoneiden konekieltä.  Bill Gatesin mukaan – DNA on paljon kehittyneempi kuin ihmisen luomat tietokoneohjelmat.  Solun sisällä on siis tietoa, – mikä herättää syvällisiä kysymyksiä.  Tietoa tarvitaan kaikkien solun osien rakentamiseksi.  Solun ja elämän alkuperän selittämiseksi on selvitettävä DNA-tiedon alkuperä.

Saksalainen tutkija B-O Kuppers tajusi tämän jo varhain. Hän sanoi, että kysymys elämän alkuperästä – on sama kuin kysymys biologisen tiedon alkuperästä.  Ihan järkevää. Mitä tietokone tarvitsee uuteen toimintoon? Opiskelijatkin tietävät: koodin, tietoa, ohjelman. Myös elämässä on yhteys – tiedon ja uuden toiminnon välillä.

Elävän organismin toimintaan tarvitaan tietoa.  Se on DNA:n arvoitus, selvitettävä salaisuus.

ANKERBERG…Kyse ei ole vain parista asiasta, vaan valtavasta tietomäärästä.  Monet osat on ohjelmoitu toimimaan yhdessä.

MEYER:…Todella monimutkaista.- Pitkiä koodeja…Ihmisperimässä on 3 mrd. merkkiä, alkeellisemmilla eläimillä vähemmän.  Elävissä organismeissa on hämmästyttävä tietomäärä.

ANKERBERG…Ihmiskehossa on biljardeja soluja.  Jokaisessa on DNA. DNA:lla on oma tehtävä.  Fantastista. Voisitko kuvailla sitä.

MEYER:…DNA on erityinen kahdesta syystä.  Sillä on erittäin kaunis kaksoiskierre.  Se on lähes ikoni nykyään. Uutisissa se esiintyy rikostutkinnan osana.  Usein unohdetaan, että DNA on täynnä tietoa. Se on digitaalimuodossa – ja muistuttaa tietokoneohjelmaa, – koska DNA-juosteessa tietyssä järjestyksessä olevat kemikaalit – toimivat kuten aakkoset tekstissä tai nollat ja ykköset konekielessä.  Sen tiedonvälitys ja -varastointikyky – on tärkeässä roolissa.

DNA:n tieto ohjaa proteiinien ja proteiinikoneiden tuotantoa.  Viime ohjelmassa vertasin tätä asuinpaikkani Boeing-tehtaaseen, – jossa käytetään digitaalitietoa mekaanisten osien rakentamisessa.  Esim. lentokoneen siiven pultit asettaa kohdalleen kone, – jota ohjataan asennuslinjan digitaalitiedon avulla. Aivan sama tapahtuu solussa. Digitaalikoodi ohjaa mekaanisten osien tuotantoa.  Tästä seuraa valtava kysymys: – Mistä tieto on peräisin? Boeingilla se tulee insinööreiltä, mutta mistä se tulee soluun?

ANKERBERG…Kertoisitko, millaista tieto on. Se on sekä monimutkaista että hyvin tarkkaa.

MEYER:…Haluaisin antaa pienen tieteen oppitunnin.  Yleisesti tunnetaan kaksi tiedon määritelmää.  Insinöörit puhuvat Shannonin informaatiosta.  Se on matemaattinen kaava, – joka kuvaa, paljonko tietoa informaatiokanava voi välittää.  Puhutaan tiedonvälityskapasiteetista.  Tiedon matemaattinen määritelmä on suppeampi kuin yleinen käsitys tiedosta.  Se viittaa vain epätodennäköisyyteen merkkien järjestyksessä.  Mitä epätodennäköisempi järjestys, sitä enemmän tietoa välittyy.

ANKERBERG…Kuin aakkoset – paljon kirjaimia ilman merkitystä.

MEYER:…Tässä ylhäällä näkyy kirjaimet I, U, I, N, S, K… Siansaksaa oleva jono on tiedonvälityskanava.  Se voitaisiin järjestää niin, että tieto välittyy, – mutta emme tiedä, onko sen tarkoitus olla merkityksellinen.  Voimme silti laskea merkkijonon epätodennäköisyyden. Matemaattinen informaatioteoria kertoo vain sen.

ANKERBERG…Se laskee tiedonvälityskapasiteetin, muttei sitä, halutaanko tietoa välittää.  DNA:ssa tietoa välitetään.

MEYER:…Englantilaisen sanonnan mukaanaika ja vuorovesi ei odota ketään.  Se on merkkijono, joka välittää selkeän merkityksellisen viestin.

Jono ylhäällä on monimutkainen (kompleksi) – muttei täsmennetty (spesifi) ja monimutkainen. Matematiikassa kompleksisuus ja epätodennäköisyys on sama asia.  DNA ei ole vain kompleksi ja epätodennäköinen jono, – vaan täsmennetty ja kompleksi kuten englannin kieli tai tietokonekoodi.

Kun puhutaan DNA:n arvoituksesta, – siitä, miten tieto tuli ensimmäiseen soluun, – ei puhuta tiedosta matemaattisen epätodennäköisyyden muodossa – kuten ensimmäisessä merkkijonossa, – vaan täsmennetystä informaatiosta.  Merkkien järjestyksellä on väliä merkkijonon toiminnan kannalta. Näin on DNA:ssa. Francis Crick korosti tätä jo hyvin varhain. Hän tunsi matemaattisen informaatioteorian. Hänen mukaansa DNA:n tieto ei ole vain matemaattista, – siis Shannonin mukaista tietoa.  DNA:n tieto on täsmennettyä tai toiminnallista. Hän toteaa, että tieto liittyy tarkkaan järjestykseen – joko DNA:n emäksissä tai proteiinien aminohapoissa. Tärkeiden molekyylien osien on oltava tietyssä järjestyksessä, – että solu voi toimia.

ANKERBERG…Katsojia varmaan kiinnostaa tietää, – mitä tarkalla järjestyksellä on väliä.  Mitä jos järjestys ei olisikaan oikea?

MEYER:…Solu kuolisi, eikö niin? – Niin.  DNA:n tieto sisältää uusien proteiinien rakennusohjeet.  Proteiinit ovat solun työkalupakki. Niiden toiminta pitää solut elossa.  Jos DNA:n emäkset ovat väärässä järjestyksessä, – toimivaa proteiinia ei synny.  Käytän nyt samaa lelua kuin viime ohjelmassa. Näytän lelun avulla, miten proteiinit rakentuvat.  Ne ovat pitkiä, ketjumaisia molekyylejä, – jotka koostuvat aminohapoista. Jokainen lelun osa edustaa yhtä 20 erilaisesta aminohaposta.  DNA lähettää tiedon, – joka kertoo järjestyksen, jossa aminohapot liitetään toisiinsa. Jos ne on oikein liitetty, – ketjuun muotoutuu kolmiulotteinen rakenne, – joka sopii tarkasti toisiin molekyyleihin.  Se mahdollistaa proteiinin toiminnan. Jos DNA:n emäsjärjestys on oikea, myös aminohappojen järjestys on oikea. Silloin proteiinin muoto on oikea ja se pystyy tehtäväänsä.

ANKERBERG…Olet selvittänyt tuon kaiken, mutta mistä tieto on peräisin?  Miten se päätyi DNA:han? Kohta näemme, että tietoa on paljon ja se on monimutkaista.  Tavallisessa proteiinissa voi olla 150 aminohappoa. –

MEYER:…Se on lyhyt.

ANKERBERG…Suurissa on 1000 tai enemmän.  Aminohappojen on oltava oikeassa järjestyksessä.  Millaisia teorioita on esitetty tiedon alkuperästä?

MEYER:…Kysymys kiinnosti minua ja aloin tutkia DNA:n arvoitusta.  Se ei liity siihen, mitä DNA tekee, koska sen jo tiedämme. Kiinnostavaa on, mistä DNA:n tieto alunperin on lähtöisin.  Vastaukseksi on esitetty naturalistisia tai materialistisia teorioita. Ranskalainen tutkija Jacques Monod on tehnyt niistä hyvän yhteenvedon.  Hän kirjoitti kirjan v.1968 ja oli DNA:n löytäneen Francis Crickin kollega. Monod totesi, että jos haluaa olla tutkija ja selvittää jotain, – on olemassa erilaisia lähtökohtia.  1. Sattumaan, satunnaisiin vaihteluihin luottaminen. 2. Väistämättömiin asioihin kuten luonnonlakeihin luottaminen. Jos pudottaa pallon, – se päätyy väistämättä maahan painovoiman takia.  Monodin mukaan on kolmaskin lähestymistapa, – sattuman ja väistämättömyyden yhdistelmä. Kuten Darwin yhdisti luonnon- valinnan satunnaisiin vaihteluihin. Elämän alkuperän selvittäminen naturalistisesta näkökulmasta – on valinta sattuman, väistämättömyyksien tai näiden yhdistelmän välillä.

Kun itse tutkin DNA:ta, noudatin samaa logiikkaa – ja vertasin, kuinka elämän alkuperää selittävät teoriat pärjäävät.  Ovatko ne onnistuneet ratkaisemaan arvoituksen – vai onko arvoitus luultua mutkikkaampi? Päädyin jälkimmäiseen.

ANKERBERG…Oletko sinä, katsoja, – kuullut sanottavan, että elämä syntyi sattumalta?  Tai sattuman ja luonnonvalinnan yhteisvaikutuksesta? Jos olet kuullut ja vakuuttunut asiasta, – tauon jälkeen palaamme asiaan ja näytämme, – millä todennäköisyydellä elämä alkoi sattumalta.  Pysykää kanavalla.

*****

ANKERBERG…Jatkamme keskustelua tieteenfilosofi Stephen Meyerin kanssa.  Hän on kirjoittanut kirjan Signature in the Cell.

Aiheemme on elämän ja ensimmäisen solun alkuperä.  Mitä naturalistisia teorioita on esitetty vastaukseksi?  Mistä hyvin tarkka tieto on tullut DNA-molekyyliin? Yksi vastaus on “sattumalta”.  Sinulla on lainaus, joka kertoo tästä näkemyksestä.

MEYER:…Lainaus on kuuluisasta 70-luvun biokemian kirjasta.  Siinä kiteytyvät monien ihmisten ajatukset. A. Lehninger kirjoittaa: – Evoluution ratkaisevassa vaiheessa – ensimmäinen elämän muoto ilmestyi – joidenkin sattumalta yhdistyneiden makromolekyylien ansiosta.

Tämä tarkoittaa, että kaikki DNA-molekyylin osat, – joihin aiemmin tutustuimme, sekä proteiinien osat – järjestyvät sattumalta informaatio-jonoiksi, jotka ovat välttämättömiä, – että molekyylit voivat suorittaa tehtävänsä.  Monet varhaiset tutkijat olettivat, että sattuma voisi ratkaista asian.  Minua on kritisoitu liian vakavasta suhtautumisesta siihen.  Useimmat nykytutkijat uskovat, että sattuma on riittämätön selitys – elämän alkuperälle.

ANKERBERG…Miksi elämä ei voinut syntyä sattumalta?

MEYER:…Täydellä varmuudella sattumaa ei voi sulkea pois.  Silti olisi erittäin epätodennäköistä, – että elämä syntyi sattumalta.  Niin epätodennäköistä, ettei se olisi edes uskottava hypoteesi.

Voin selittää, miksi.  Opiskelijoille demonstroin asiaa Scrabble-sanapelin kirjainlaatoilla.

He saivat testata hypoteesia: Sattuma on tehokas keino tuottaa tietoa.  He ottivat kirjainlaattoja sattumanvaraisesti – ja kirjoittivat ottamansa kirjaimet taululle

ANKERBERG…– siinä järjestyksessä, jossa ottivat ne pussista.

MEYER:…Taululle ilmestyi siansaksaa – kuten esim. Z S U A E T.  Ihan mitä vaan ihmeellisiä kirjainyhdistelmiä, – jotka eivät välitä tietoa ja ovat merkityksettömiä.

ANKERBERG…Sattuma tuottaa epämääräisiä, ei täsmennettyjä yhdistelmiä.  Niin, siansaksaa eikä oikeaa tietoa.

MEYER:…Sattuma tuottaa paljon siansaksaa, muttei informaatiota.  Joskus joku oppilas saattaa saada – sanan tai sen kaltaisen.  Silloin opiskelijat alkavat ivata, – että onhan se mahdollista tuottaa tietoa sattumalta.  Kun koetta jatketaan, kantani pääsee aina voitolle. Lopulta siansaksaa on niin paljon, – ettei harvoilla pikkusanoilla ole merkitystä.

ANKERBERG…Satunnaiset 150 kirjainta tuottavat siansaksaa.

MEYER:…Siihen on syy ja voin demonstroida senkin.  Kyse on kombinatoriikasta.  Tätä ei usein ymmärretä.  Käytän tässä apuvälinettä.  Se on 4-osainen dinosaurus-palapelipalikka.  Joka osassa on kuusi vaihtoehtoa. Yksi kullekin dinosaurukselle.  On eri dinosaurusten päät, vartalot, hännät ja nimet. Ideana on kääntää palikan osia niin, – että saadaan esim. Tyrannosaurus Rex oikeine osineen. Millä todennäköisyydellä se saadaan sattumalta?

Nyt päästään kombinatoriikkaan.  Yhdistelmiä on paljon ja todennäköisyys on pieni.  Todennäköisyys saada oikein mikä tahansa yksittäinen osa on 1/6.  Voisi ajatella, että todennäköisyys on 6+6+6+6, muttei se niin mene.  On otettava huomioon kaikki eri yhdistelmät. Yhdessä osassa on oikea pää todennäköisyydellä 1/6, -ja samoin oikea vartalo todennäköisyydellä 1/6. Vaihtoehtoja on siis 6 x 6.  Kun lisätään kolmas ja neljäs osa, saadaan 6 x 6 x 6 x 6. Erilaisia yhdistelmiä on siis 1296. Todennäköisyys saada sattumalta oikea yhdistelmä on 1/1296. Jos saa 10 sekuntia aikaa kääntää osia kolme kertaa, – saako sattumalta todennäköisemmin oikean vai väärän yhdistelmän?

Oikea yhdistelmä on vähemmän todennäköinen.  Sen saaminen ei ole mahdotonta, – mutta on todennäköisempää, ettei sitä saa.

ANKERBERG…Sinun piti demonstroida jotain.

MEYER:…Tämä sama asia voidaan soveltaa elämän alkuperään.  Otetaan esimerkiksi pyörän lukko. Koodissa on 10 vaihtoehtoa – jokaiseen neljään kohtaan.  Eri kombinaatioita on 10 000. Entä jos koodi olisikin 10-numeroinen? Silloin vaihtoehtoja olisi 10 ̂10 eli 10 biljoonaa.  Jos joku yrittää varastaa pyörän, jossa on tällainen lukko, – joutuu pyörittämään erilaisia vaihtoehtoja iät ajat tuloksetta.  Yhdistelmiä on liikaa. On paljon todennäköisempää, ettei löydä vastausta sattumalta.

Proteiinien osalta tilanne on vielä huonompi.  Joka kohdassa ketjua voi olla 20 eri aminohappoa ja ketjukin on pitkä.  Lyhyessä 150 aminohapon proteiinissa on – uskomaton määrä mahdollisia yhdistelmiä.  Näin lyhyessä proteiinissa – on 20 ̂150 yhdistelmää – eli 1: 10 ̂195 mahdollisuus saada oikea yhdistelmä.  Kirjassani kerron tästä tarkemmin.

ANKERBERG…Mihin suurin piirtein päädyit?

MEYER:…Universumissa on vain 10 ̂80 alkeishiukkasta.  Jos oletetaan universumin iäksi 13 mrd. vuotta, sen alusta on kulunut 10 ̂17 sek.  Kyse on suuresta alueesta.  Voisi ajatella vaikka neulaa heinäsuovassa niin, – että heinäsuova on galaksin tai universumin kokoinen.  Neula on jossain ja sen etsimiseen on 10 sekuntia. Aikaa on vain hitunen verrattuna vaihtoehtojen määrään.  Kuten pyörävarkaalla tai minulla leluni kanssa – todennäköisyys löytää ratkaisu sattumalta on hyvin pieni.

ANKERBERG…Steve, mitä haluaisit jäävän katsojille mieleen?

MEYER:…Ydinasia on, että sattuma ei ole uskottava selitys DNA:n arvoitukselle – eli elämän synnyn selittämiseksi. Kirjassani on tarkka laskelma, – jossa huomioidaan paljon eri tekijöitä.  Luku, johon päädyn, osoittaa, – että on kaikkein todennäköisintä, ettei elämä syntynyt sattumalta. Sattumaa parempi selitys on aina olemassa.

ANKERBERG…Ensi kerralla puhumme muista selityksistä.  Elämän alkuperää tutkivat ovat yleisesti hylänneet pelkän sattuman selityksenä.  Ensi viikolla palaamme kysymykseen, – koska DNA:n tieto löydettiin. Pureudumme aiheeseen vieläkin syvällisemmin. Älykkään suunnittelun hylänneet – joutuivat kehittämään naturalistisen teorian elämän alkuperästä.  Puhuimme jo sattumasta – ja totesit, että tiedemiehet ovat torjuneet sen selityksenä. Mihin he uskovat? Puhumme siitä ensi viikolla. Pysykää kanavalla!

*****

Lisätietoja ja katsomaan lisää TV-ohjelmia voit ladata ilmaisen APP: n John Ankerberg -näyttelystä.

Rukoilemaan hyväksymään Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisena Vapahtajasiasi, käy www.jawhow.org

Copyright 2015 ATRI