Kumoaako uusi tieteellinen tieto elämän alkuperästä Darwinin evoluutio-opin? Osa 3 – The John Ankerberg Show

Kumoaako uusi tieteellinen tieto elämän alkuperästä Darwinin evoluutio-opin? Osa 3

KUULUTTAJA:…Tänään käsittelemme elämän tärkeimpiä kysymyksiä: – Mistä tulemme?  Miten päädyimme tänne? Miten saimme alkumme? Charles Darwin myönsi Lajien synty -kirjassaan, – ettei tiedä, miten ensimmäinen solu syntyi.  Hän otaksui, että jotkut kemikaalit yhdistyivät sattumalta – ja tuloksena oli varhaisen maapallon vesissä syntynyt alkukantainen solu.

Nykyajan molekyylibiologit haastavat Darwinin evoluutio-oletukset.  Tiedemiehet ovat saaneet selville, – ettei solu ole yksinkertainen, – vaan uskomattoman monimutkainen

Yksi pieni solu on kuin minimaalisen pieni tehdas.

Siinä on tuhansittain hienosti suunniteltuja -monimutkaisen molekyylikoneen osia.  Solu muodostuu yli 100 000 miljoonasta atomista.

Jokaisen solun tumassa on DNA-molekyyli, – joka sisältää 3 miljardin merkin verran digitaalikoodattua täsmätietoa.  Koodi ohjaa solua monimutkaisten molekyylien muodostamisessa. Niitä kutsutaan proteiineiksi. Ne ylläpitävät solun toimintaa.

Mistä DNA:n tarkka informaatio on peräisin?  Onko se ohjaamattomien luonnonvoimien tulos? Vai onko se älykkään suunnittelijan tekemä?

Microsoftin Bill Gates on sanonut: – Ihmisen DNA on kuin tietokoneohjelma, – mutta paljon kehittyneempi.

Tänään opimme, miksi solun DNA:n digitaalikoodi –

on kiistaton todiste älykkäästä suunnittelijasta.

Vieraani on tri Stephen Meyer, – joka on yksi älykkään suunnittelun liikkeen perustajista.  Hän väitteli tohtoriksi tieteenfilosofiasta Cambridgessa.  Tervetuloa seuraamme!

*****

JOHN ANKERBERG…Tervetuloa mukaan!  Keskustelemme elämän alkuperään liittyvästä väittelystä.  Mistä ensimmäinen solu tuli? Entä sen DNA:ssa oleva informaatio?  Vieraani on maailman johtaviin tutkijoihin kuuluva Stephen Meyer. Hän on kirjoittanut suositun Signature in the Cell -kirjan.  Kerrataan hieman.  Puhuimme aiemmin eri selitysteorioista.  Naturalistisia teorioita opetetaan kouluissa ja yliopistoissa – ja viime ohjelmassa kerroit, – miten ne selittävät ensimmäisen solun syntyä ja DNA:n tiedon alkuperää.  Kertaisitko nyt niitä.

STEPHEN MEYER:…Aluksi on hyvä todeta, mikä kaipaa selitystä.  Juuri siitä syystä syntyi erilaisia selityksiä elämän alkuperästä.  Elämän alkuperän paljastamiseksi on selvitettävä DNA:n informaation lähde.  Watson ja Crick tekivät merkittävän löydön – paljastaessaan DNA:n rakenteen – ja myöhemmin sen, että DNA sisältää tietoa.  DNA:n kaksoiskierre, sen kemikaalinen rakenne, selvitettiin v. 1953. V. 1957 Francis Crick esitti sekvenssihypoteesin, – joka oli hieno selvitys DNA:n toiminnasta.  Hän paljasti, että DNA on tietovarasto. DNA-molekyyli koostuu neljästä kemikaalista, – jotka toimivat kuten aakkoset tekstissä tai digitaalimerkit konekielessä.  Tietty kemikaalien järjestys, – ei niiden muoto tai kemialliset ominaisuudet, – mahdollistaa solun toiminnan. Kemikaalien järjestys tarjoaa informaatiota ja ohjeita – solun tärkeiden proteiinien ja proteiinikoneiden rakentamiseksi.  Aminohapot, joista proteiinit koostuvat, järjestyvät DNA:n informaation mukaan. Jos järjestys on oikea, – saadaan proteiineja, joiden kolmiulotteinen muoto on kaunis. Muodon ansiosta mahdollistuvat kaikki solun tärkeät tehtävät. DNA:n tiedon avulla tuotetaan siis proteiineja, – jotka hoitavat tärkeitä solun tehtäviä.  Selitystä kaipaa DNA-tiedon alkuperä.

ANKERBERG…Proteiinit ovat hyvin monimutkaisia – ja niitä on satoja eri muotoisia.  Niitä kaikkia ohjelmoi DNA:n informaatio. Mutta mistä se on peräisin?

MEYER:…Kutsun sitä DNA:n arvoitukseksi.  Sillä en viittaa DNA-molekyylin rakenteeseen.  Watson ja Crick selvittivät sen. Kyse ei ole myöskään siitä, missä tieto on, – koska se on DNA-molekyylissä.  Tiedetään myös, mihin tietoa tarvitaan. DNA:n arvoitus on informaation alkuperä.

ANKERBERG…Millaisia teorioita on esitetty vastaukseksi?

MEYER:…Ensinnäkin, sattuma.  Näkemyksen mukaan DNA:n informaatiota sisältävät emäkset – järjestyivät prebioottisessa liemessä tai vastaavassa sattumalta oikein.  Jonkin varhaisen meren kemikaalit järjestyivät itsestään. Kun aloin tutkia asiaa tarkemmin kirjaani varten, huomasin, – ettei yksikään merkittävä alan tutkija hyväksynyt selitystä 60-luvun jälkeen.  Siihen oli hyvä syy. Asian monimutkaisuus ja tiedon määrä – on niin valtava, ettei kaikki olisi voinut syntyä sattumalta.

Voidaan tehdä yksinkertaisia laskelmia – aminohappojen mahdollisista yhdistelmistä proteiinissa – tai emästen yhdistelmistä DNA-molekyylissä.  Niitä voidaan verrata alkuräjähdyksen jälkeisten tapahtumien lukumäärään. Tapahtumalla tarkoitetaan alkeishiukkasten vuorovaikutuksia. Erilaisten yhdistelmien lukumäärä – on paljon suurempi kuin alkuräjähdyksen jälkeisiä tapahtumia on.  Vähän sama kuin etsii neulaa heinäsuovasta silmät peitettynä – ja heinäsuova on universumin kokoinen. Lisäksi aikaa etsimiseen on hyvin vähän. Se ei ole mahdollista. Siksi tutkijat ovat hylänneet sattuman epäluotettavana selitysmallina.

Yksi selitys on jotenkin yhdistää sattuma ja luonnonvalinta.  Ongelma on siinä, että luonnonvalinnalla on merkitystä vain, – kun on olemassa elämää, – joka voi lisääntyä, kilpailla eloonjäämisestä jne.  Elämää ei voi selittää prosessilla, – joka vaatii elämää toteutuakseen. Kuten luonnonvalinta vaatii.

Havainnollistan tätä ongelmaa vähän ymmärrettävämmin.  Hajamielinen tieteen filosofian professori – kävelee työstä kotiinsa.  Hän miettii mielessään vaikka DNA:ta. Siksi hän ei huomaa, mihin kävelee.  Hän hukkaa kännykkänsä, avaimensa ja putoaa vielä kuoppaan. Kuoppa on lähes 10 m syvä.  Ihme, että hän jää eloon. Professori toteaa: – Kyllä tästä selvitään. Haen kotoa tikkaat, tulen takaisin ja kiipeän kuopasta.

Hän lähtee hakemaan tikkaat, hyppää kuoppaan ja kiipeää sieltä.  Huomasitte varmaan tarinan hulluuden. Miten hajamielinen professori pääsi kuopasta hakemaan tikkaita?

Sama logiikka pätee prebioottiseen luonnonvalintaan.  DNA:n ja proteiinien alkuperää selitetään luonnonvalinnalla, – johon tarvitaan kumpaakin.  DNA:n ja proteiinien alkuperän selvittämiseksi – turvaudutaan prosessiin, joka vaatii DNA:ta ja proteiineja.  Tämä näkemys ei johda mihinkään. Kolmas näkemys on vedota fysiikan ja kemian lakeihin -ja väittää DNA:ssa olevan informaation perustuvan kemiallisiin sidosvoimiin.

DNA-molekyylin rakenteessa kummallakin puolella – on pienet p:t ja viisikulmiot.  Viisikulmiot ovat sokereita – ja p:t ympyrän sisällä kuvaavat fosfaatti-molekyylejä.  Näistä muodostuu molekyylin runko, joka ei sisällä tietoa. DNA:n tieto on molekyylin sisäosan emäksissä A, C, G ja T.  Näiden emästen järjestys välittää informaatiota – proteiinien ja proteiinikoneiden tuottamiseen.

Voisiko DNA:n tiedon selittää kemiallisilla sidosvoimilla?  Vastaus on ei. Kuvassa näette pieniä viivoja. Ne kuvaavat kemiallisia sidoksia molekyylien välillä.  Näitä sidoksia on sokeri- ja fosfaattimolekyylien välillä – sekä emästen ja sokeri-fosfaattirungon välillä.  Sidoksia ei ole emästen välillä pystyakselilla, – jossa on tieto, muttei kemiallisia sidoksia määräämässä – emästen vuorovaikutusta eli niiden perättäistä järjestystä.

Havainnollistan tätä hieman.  Tämä tuli mieleeni, kun lapseni olivat pieniä.  Nyt jo opiskeleva poikani olisi voinut lähettää viestin: Isä, lähetä rahaa.  Vastaavia viestejä sain jääkaapin oveen, – koska nämä kirjain-magneetit tarttuivat sen metallipintaan.  Kemialliset sidosvoimat selittävät, miksi kirjaimet tarttuvat taustaansa, – magneettiseen tauluun. Samalla tavalla voidaan selittää, miksi DNA:n tietoa tuottavat emäkset -tarttuvat kemialliseen runkoonsa.  Mutta selittävätkö kemialliset sidosvoimat järjestyksen? On huomattava, ettei magneetti vaikuta kirjainten välillä. Kirjaimet eivät järjesty magneetin avulla. Magneettiset voimat selittävät vain kirjainten pysymisen taustassa. Järjestykseen ne eivät vaikuta.  Voin järjestää kirjaimet uudelleen. Niiden tieto häviää, vaikka samat magneettiset voimat vaikuttavat.

Sama pätee DNA-molekyyliin.  Kemialliset voimat, jotka sitovat tietoa välittävät emäkset molekyylin runkoon, – eivät vaikuta emästen järjestykseen.  DNA:n kemiallinen rakenne paljastaa sen. Se, että järjestys syntyisi itsestään kemian ja fysiikan lakien ansiosta, – on täysin ristiriidassa DNA:han liittyvän kemian kanssa.  Tämä teoria on siis floppi – ja ensimmäisenä sen tunnusti teorian kehittäjä Dean Kenyon.

ANKERBERG…Mielenkiintoista.  Jos selitys ei ole sattuma, luonnonvalinta eikä niiden yhdistelmä, – mitä jää jäljelle?

MEYER:…Aloin miettiä älykkään suunnittelun mahdollisuutta, – koska kuten magneettitauluni osoitti, on selvää, – että kirjainten järjestyminen tiedoksi vaatii älyä.  Mietin, voisiko sama pitää paikkansa DNA:n suhteen. Tietohan on mielen tuote. Sen takana on älyä eikä ohjaamattomia fysiikan ja kemian lakeja tai sattuma.

ANKERBERG…Toteat kirjassasi, ettei vastaus voi tulla kuin ulkopuolisesta älystä.  Tieto voi tulla vain älyn kautta.

MEYER:…Intuitioni puuttui peliin, kun tutkin DNA:n salaisuutta – ja eri naturalistisia teorioita, – joiden uskottiin selittävän DNA:n tiedon alkuperä.  Kun tajusin, etteivät niiden selitykset olleet luotettavia, – palasin ajatukseeni, että ehkä vain äly pystyy tuottamaan tietoa. Se johti minut kysymään, – voisiko älykkään suunnittelun idean -muotoilla tieteelliseksi argumentiksi?  Sellaiseksi, jota voi perustella – viittaamalla tieteellisen päättelyn metodeihin.

ANKERBERG…Miten asia edistyi?

MEYER:…V. 1985 tapasin Charles Thaxtonin.  Häneltä sain ensi kerran tietää, – että äly voisi olla DNA:n informaation takana.  Hän kirjoitti klassisenThe Mystery of Life’s Origin -kirjan.  Se oli kattava kritiikki kemiallisia elämän syntyteorioita vastaan.

Kirjan lopussa hän esitti myös vaihtoehtoisen teorian.  Hän kutsui sitä älykkään suunnitelman ideaksi.  Aluksi hän mietti asiaa intuitioon perustuen: – tiedon tuottamiseen tarvitaan älyllinen mieli.  DNA on täynnä tietoa ja äly tuntui mahdolliselta selitykseltä. Myöhemmin aloitin jatko-opinnot.  Aihe tuntui kiinnostavalta. Ajattelin, että siitä voisi saada väitöskirjan – ja lopulta teinkin väitöskirjani elämän alkuperästä.  Halusin selvittää, voisiko Thaxtonin ajatuksen, – että tiedon olemassaolo viittasi älyyn, – saada muotoiltua tieteelliseksi argumentiksi.

Luonnollisesti aloitin tutkimukseni Darwinista.  Hänen tutkimusmetodinsa oli – päättelyä parhaaseen saatavilla olevaan selitykseen.  Sitä kutsutaan myös kilpailevien hypoteesien metodiksi.  Sitä käytetään, kun tutkittavaa asiaa ei voi tutkia suoraan.  Menneisyyden tapahtumille etsitään erilaisia selityksiä. Esim. geologiassa voidaan miettiä, – mikä on paras selitys tuhkakerrokselle Washingtonissa.  Sitten listataan vaihtoehtoja: maanjäristys, tulva, tulivuori… Lopuksi valitaan se, joka soveltuu parhaiten vastaukseksi. Ihan järkeenkäypää, mutta silti jää kysymys, – mistä paras selitys muodostuu.  Kun tutkin aihettani, huomasin, että Darwin ja hänen opettajansa – olivat löytäneet järkeviä ja käytännönläheisiä kriteerejä.

Heidän mukaansa tuli etsiä selitystä, – joka kokemuksemme perusteella voisi aiheuttaa selitettävän asian.  Se on ihan järkevää. Aivan kuten tuhka esimerkissäni. Tiedetään, että tuhkakerroksia voi syntyä tulivuoren toiminnasta.  Valmistuin v. 1980, jolloin St. Helensin tulivuori purkautui. Kokemustieto kertoo, että tulivuoret voivat tuottaa tuhkaa. Tulvien ja maanjäristysten ei tiedetä tekevän niin, – joten kolmesta selityksestä tulivuoren purkaus on paras.  Sovelsin samaa päättelytekniikkaa elämän alkuperän selvittämiseen. Kerran minulla välähti. Selitän asiaa parilla kuvalla. Luin Charles Lyellin kirjoituksia. Hän oli yksi Darwinin tärkeimmistä opettajista. Kirjoittaessaan Lajien synnyn Darwin käytti Lyellin tutkimusmetodia.  Olin lukemassa tämän 1800-luvun tieteellisen teoksen kansilehteä.  Kirjaa selittävä kuvaus oli pitkä, tylsä ja nukuttava. “Geologian pääperiaatteet” on… (kuorsausta)…yritys selittää Maan varhaisia muutoksia… Sitten tajusin!  Viimeinen lause sytytti lampun. …nykyisin havaittavilla syillä.

Päättely perustuu kunkin ajan kokemusperäiseen tietoon.  Siihen, minkä tiedetään voivan aiheuttaa asian. Mieleeni tuli käyttää samaa ajatusta DNA-tiedon alkuperän selvittämiseen.  Mikä nykyään tiedossa oleva syy voisi tuottaa digitaalikoodia? Mikä ylipäänsä voisi synnyttää mitä tahansa tietoa? Tajusin, että siihen tarvitaan älyä.  Piti tutkia muutkin vaihtoehdot, – vaikka kokemuksesta tiesin, etteivät ne toimineet. Sattuma, välttämättömyys tai niiden yhdistelmä oli tiedontuottajana ongelma.  Kun pitäytyy maalaisjärjessä ja kokemustiedossa, – syy on ilmiselvä – äly.

Oli toinenkin tutkija, joka oli miettinyt elämän alkuperää.  Hän oli ensimmäisiä informaatioteoriaa molekyylibiologiaan soveltaneita.  Hän ei ollut älykkään suunnittelun kannattaja, mutta totesi silti…Hänen sanansa sytyttivät minut taas. Hän sanoi: – Uuden tiedon tuottaminen on yleensä tietoista toimintaa.  Oikein! Lisäksi se on Lyellin kriteerein hyvä tieteellinen selitys.  Se vastasi myös Darwinin käyttämää uniformitarianismi -periaatetta: – nykyhetki on avain menneeseen – eli nykyisin tiedossa olevien syy-seuraussuhteiden – tulee ohjata menneisyyden tapahtumien pohdiskelua.  Mennyt todistaa, että tiedon tuottaminen vaatii aina älyä.

ANKERBERG…Aina on avainsana. – Niin.

MEYER:…Vain tällaisia selityksiä tuli Lyellin mukaan tutkia.  Darwinkin kehotti tutkimaan selitystä, jonka tiedetään aiheuttaneen asian.  Nyt kohteena oli DNA:n tiedon alkuperä. Bill Gatesin mukaan – DNA päihittää parhaankin tietokoneohjelman.  Se on hyvin rohkea toteamus, – koska ohjelmoijat laativat tietokoneohjelmia.  Kaikki tieto, missä muodossa tahansa, – uutisotsikossa, kirjassa, – hieroglyfinä tai radiosignaalina, – vaatii aina älyä toteutuakseen. Tarvitaan kirjoittaja, tekijä tai lähettäjä.  Tämä ei tapahdu hallitsemattomasti. Tieto on aina tulosta älystä. DNA-molekyylistä löydetty digitaalimuotoinen tieto – tarkoittaa Darwinin ja Lyellin logiikan mukaan, – että sen takana on äly.  Tiedämme, että tietoa voi tuottaa vain älyn avulla. Äly on tunnusomaista tiedon tuottamisessa. Tämä on kiistaton asia.

ANKERBERG…Ironista, että käytät Darwinin metodia ja päädyt eri tulokseen kuin hän.

MEYER:…Kerron muutakin ironista – ja sitten paljastan tieteellisen argumenttini.  On olemassa tieteellinen tutkimusohjelma SETI, – jossa etsitään älyllistä elämää Maan ulkopuolelta.  Tutkijat etsivät tietoa radiosignaalin muodossa, – koska ymmärtävät, että tieto on aina seurausta älystä.  Jos he löytävät tietoa ts. koodin radiosignaalin muodossa, – he voivat päätellä, että lähde on Maan ulkopuolinen.  Kukaan ei ole löytänyt tällaista tietoa. Jos samaa logiikkaa käytetään solun sisällä olevaan tietoon, – saadaan kiistaton osoitus siitä, että senkin takana on äly.  Ruudun kuvassa lukee: – Saamme ulkoavaruudesta viestejä: – Lopettakaa älyttömien viestien lähettäminen.

ANKERBERG…Puhut SETI-projektista, joka etsii älyllisiä viestejä. – Niin

MEYER:…He kyllä hyväksyvät käyttämäni päättelymetodin – ja sen, että tietoa saadaan vain älyn avulla.  Juuri siksi he yrittävät etsiä todisteita älystä Maan ulkopuolelta. Kirjassani Signature in the Cell – sovellan älykkääseen suunnitteluun – tietoisesti samaa tapaa päätellä asioita kuin Darwinilla oli.  Käytän kilpailevien hypoteesien metodia – eli päättelyä parhaaseen saatavilla olevaan selitykseen.  Tutkin sattumaa, välttämättömyyttä, – niiden yhdistelmää ja älykästä suunnittelua – löytääkseni teorian, joka parhaiten selittää elämän alkuperän.  Tarkemmin sanottuna tarkoitan solun sisältämää tietoa, – jota kutsun täsmennetyksi monimutkaisuudeksi.  Se tarkoittaa tiedon tiettyä järjestystä, – jota ilman solu ei voi toimia.  Kilpailevien katsantokantojen joukossa – vain älykäs suunnittelu tarjoaa selityksen, – jolla päästään haluttuun tulokseen.  Teoriat, jotka perustuvat sattumaan, välttämättömyyteen, – tai niiden yhdistelmään, eivät onnistu selittämään DNA-tiedon alkuperää.  Jäljelle jää yksi tunnettu selitys. Siksi voidaan päätellä tiedon olevan peräisin sieltä. Selitys on älykäs suunnittelu. Sen päättelyyn käytin samaa tieteellistä metodia kuin Darwin itse.

ANKERBERG…Ensi viikolla käsittelemme älykkään suunnittelun saamaa kritiikkiä.  Saamme vieraaksemme yhden älykkään suunnittelun perustajista. Nähdään silloin!

 

*****

Lisätietoja ja katsomaan lisää TV-ohjelmia voit ladata ilmaisen APP: n John Ankerberg -näyttelystä.

Rukoilemaan hyväksymään Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisena Vapahtajasiasi, käy www.jawhow.org

Copyright 2015 ATRI

Jeesus-elokuva

Kuinka tulla uskoon?

Ääniraamattu