Missä on Jumala, kun elämä satuttaa? Ohjelma 1

KUULUTTAJA:…Tänään John Ankerberg Show:ssa: – Elämä voi olla täynnä yllätyksiä.  Tänään kaikki tuntuu hienolta, – ja huomenna saa diagnoosin elämää muuttavasta sairaudesta. Onnettomuudet, sääilmiöt, rikokset tai vammat – voivat yllättää hetkessä.  Silloin kysytään: Missä on Jumala, kun elämä satuttaa? Ihmiset haluavat kuulla niiden kokemuksia, – jotka myös ovat kärsineet. Tänään kuulemme kahta ihmistä.

Joni Eareckson Tadan selkäydin katkesi sukellusonnettomuudessa 17-vuotiaana. Hänellä on neliraajahalvaus – ja hän on käyttänyt pyörätuolia 50 vuotta.  Lisäksi hänellä on todettu rintasyöpä – ja kipu on jatkuvaa. Tri Michael Easley oli Moody Bible Instituten johtaja, – mutta erosi kovien selkäkipujen vuoksi.  Hän joutui kivuliaisiin leikkauksiin, – joissa kaikki välilevyt poistettiin ja selkärangan luut jäykistettiin. Nykyään hän on johtava pastori Fellowship Bible Churchissa – mutta kärsii kivuista joka päivä.  Joni ja Michael vastaavat yhdessä kysymykseen: – Missä on Jumala, kun elämä satuttaa? Tervetuloa seuraamme!

*****

JOHN ANKERBERG…Olen John Ankerberg.  Tervetuloa mukaan. Vieraani ovat Joni Eareckson Tada ja tri Michael Easley.  Aloitetaan siitä tosiasiasta, että elämä on yllätyksellinen. Eräs pastoriystävä piti konferenssissa hyvän saarnan.  Kotona hän antoi vaimolleen hyvän yön suukon. Aamulla vaimo huomasi, että mies oli kuollut.

Äitini huolehti kahden vuoden ajan ystävästään, jolla oli ALS-tauti.  Kärsittyään kaksi vuotta ystävä kuoli. Sen jälkeen äitini meni lääkärintarkastukseen – ja hänellä todettiin alkava ALS-tauti.  Äitini ymmärsi heti, – millaisia hänen seuraavat vuotensa tulisivat olemaan. Millaisia yllätyksiä.

Monet ovat kuulleet lääkäriltä huonot uutiset.  Heille on kerrottu sairaudesta. Kaikki tulee yllättäen eikä tiedä, mitä tehdä.  Ehkä olet menettänyt lapsesi tai miehesi on jättänyt sinut. Kärsit henkistä tuskaa.

Vieraillani on kipuja nytkin, vaikka he ovat mukana ohjelmassa.  Joni Eareckson Tada sai neliraajahalvauksen 17-vuotiaana. Siitä saakka hän on ollut pyörätuolissa.  Kipua on joka päivä. Silti hänen hymynsä tyrmää. Michael Easley johti Moody Bible Institutea – ja oli arvostettu puhuja.  Hänen selkäkipunsa alkoivat yllättäen – eikä hän enää kyennyt johtamaan instituuttia.

Michael, aloitetaan sinusta ja tästä hienosta lainauksesta: – Mitä ihmiset tekevät, kun kaikki romahtaa?  Mies, vaimo, paras ystävä, lääkäri eikä asianajaja pysty auttamaan. Seurakuntakaan ei auta. Kenen puoleen voi kääntyä?

MICHAEL EASLEY:…Kipuni alkoivat v. 2000 pikkujutuilla, – joista kehittyi välilevyn rappeuma.  Se on Catch-22 -oireyhtymän kaltainen diagnoosi selkäongelmille. Siteerauksesi viittasi aikaan, – jolloin otin maksimimäärän kaapillisesta lääkkeitä.  Olin lääkkeistä sekaisin, mutta kauheissa kivuissa. Istuin pienessä talossamme Virginiassa – ja tuskan kyyneleet vierivät. Olin ihan loppu. Sanoin Cindylle: Nyt tajuan, miksi ihmiset haluavat kuolla.  Halusin hypätä sillalta. En koskaan tekisi sitä, mutta se kävi mielessäni. Hyvin pimeässä ei ole kuin kolme asiaa: – minä, Jumala ja kipu. Kun kaikki romahtaa, joko uskosta tulee totta – tai ei ole ketään, jonka puoleen kääntyä.

ANKERBERG…Sanoit, ettet koskaan pyytänyt Jumalalta selitystä, – vaan kysyit: Miten voin elää jatkuvissa kivuissa?  Mitä sait vastaukseksi?

EASLEY:…En koskaan ole kysynyt syytä.  Ansaitsen helvetin. Ansaitsen tuomion – sen verran tunnen Raamattua.  Mietin, että jos tämä on uusi osani elämässä, – miten pystyn siihen katkeroitumatta.  Miten olla syyttämättä toisia ja pysyä ystävällisenä? Miten olla Jumalan mielen mukainen?  Heprealaiskirjeen luku 4 avautui minulle todella.

ANKERBERG…Luen sen ja kommentoi sitten.  Tämä on yksi mielikohdistasi (Hepr 4:14-16).  Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, – läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, – niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta.  Ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, – joka ei voi sääliä heikkouksiamme, – vaan joka on ollut kiusattu samalla lailla kuin mekin, – kuitenkin ilman syntiä.  Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, – että saisimme laupeuden – ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan. Avaisitko tätä hieman.

EASLEY:…Ylin pappi on esirukoilijamme.  Uskonnosta ja kulttuurista riippumatta – ihmiselle on luontaista haluta puhua Korkeimmalle – ja tietää, että pääsee Hänen luokseen. Heprealaiskirjeen kohta selittää, ettemme tarvitse välittäjää.  Meillä on ylin pappi. Hän on kokonaan Jumala ja kokonaan ihminen. Hän tietää täysin, mistä tulen ja kuka olen. Hän on itsekin kokenut samaa. Hän tietää täysin, mitä olemme kokeneet.

Toiseksi, tulee pitäytyä siinä tunnustuksessa, – jonka teki luvatessaan uskoa Kristukseen.  Kristus eli, kuoli, haudattiin ja nousi kuolleista. Kristukseen – vain Häneen – uskovat saavat ikuisen elämän.  Se on perusta. Kokemuksista huolimatta on palattava uskon perustaan. Mihin uskon? Mitä Raamattu kertoo Jeesuksesta?  Hän on välittäjäni suhteessa Jumalaan ja on puolellani.

Se tarkoittaa armoa, joka on mielenkiintoinen käsite.  Armo on ansaitsematonta mielisuosiota ansaitun vihan sijaan.  Kukaan ei ole toistaan parempi ja ansaitsee vihan. Vaikka ajattelisikin olevansa toista parempi.  Armoa ei voi ansaita eikä olla toista parempi. Armo on oikeutta, jonka käytöstä on luovuttu. Poliisi pyytää ajamaan sivuun, – ehkä sinut todennäköisemmin kuin minut – ja sanoo: John, ajoit ylinopeutta.  Myönnät asian ja poliisi päästää pälkähästä. Lain mukaan saisit sakot ja rangaistuksen, – mutta armo käy yli oikeuden.

Heprealaiskirje kertoo, – että tukeudumme Jumalaan, koska hän on empaattinen – ja armollinen, kun sitä tarvitsemme.  Näiden asioiden ymmärtäminen auttoi minua kovasti. Tukeudun Jumalaan, Hän ymmärtää täysin – eikä kokemassani ole mitään, mitä Hän ei ymmärtäisi.  Elän armon varassa.

ANKERBERG…Selitä vielä hieman Jumalan kykyä empatiaan.  Avaa sitä ajatusta.

EASLEY:…Kreikan sympatiaa ja empatiaa tarkoittavat sanat – tarkoittavat samoin tuntemista. Jumala tietää täysin.  Hänen kantamansa suru oli huimasti suruamme suurempi. Vaistoamme, että jokainen kipu, pettymys ja sydänsuru – on Jumalan tiedossa.  Hän ei sano: Enpä tiennytkään, että ihmiset kärsivät noin.

Ihmisten on mahdotonta käsittää, mitä Kristus kärsi Golgatalla, – kun Jumalan viha vuodatettiin Hänen päälleen. Jumala kääntyi poispäin.  Siksi Kristus sanoi: Jumalani, miksi minut hylkäsit? Emme voi ymmärtää sitä mittaamatonta kärsimystä, jota Kristus koki. Kärsimme vain vähän siitä, – mitä ylin pappi koki kärsiessään kivut, pettymykset, väärinkäytökset – ja kaiken, mitä voimme kuvitella ja enemmänkin.  Ylin pappi ymmärtää. Hän on välittäjä suhteessa Jumalaan. Hän on empaattinen Jumala ja ihminen. Lähestymme Häntä armon varassa,  kun tarvitsemme Häntä.

ANKERBERG…Kun tulet kotiin, – mikä on 1-10 -asteikolla sinulle hyvä päivä?

EASLEY:…Alle kuuden olen vielä kohtelias, – yli sen tosi hankala.

ANKERBERG…Kun tulet töistä kotiin, olosi on luokkaa 8-9 – ja menet potemaan kellariin yksityishuoneeseesi.  Miten tämä jae auttaa sinua?

EASLEY:…Tukeudun tietooni – enkä anna kokemusteni uskotella minulle valetta Jumalasta.  Kun tuska ja pettymys valtaa mielen, – eikä lääkäri eikä mikään muukaan auta, – jää jäljelle minä, Jumala ja tuska.  Muistutan itselleni, ettei kokemukseni voi määritellä, millainen Jumala on.

ANKERBERG…Se on tärkeää. Voisitko toistaa.

EASLEY:…Kokemukseni ei voi määritellä, millainen Jumala on, vaan Raamattu.  Tämä on ongelma kaikkialla maailmassa. Mittaamme Jumalan hyvyyttä kokemuksilla. Tuloksena on valetta.  Ihmismieli ei kykene määrittämään Jumalaa. Jumalan Sana kertoo, kuka Hän on ja mitä Hän on tehnyt. Olen kuin kotelossa itseni, Jumalan ja kivun kanssa.  Kun kipu ei hellitä, – Jumalan Sana ei toimi kuin hengellinen ibuprofeeni ja paranna oloa tuosta vaan. Silti uskon, että Jumalan Sana on totta. Jos jätän sieluni sen varaan, enkö voisi jättää myös päiväni?

ANKERBERG…Siirrytään nyt haastattelemaan Jonia.  Kertoisitko, mitä sinulle tapahtui. Olit 17-vuotiaana kaunis ja eloisa tyttö.  Mitä sitten tapahtui? Voisitko sen jälkeen sanoa jotain niille, jotka kärsivät kovista kivuista.  Työkaverini pyysivät kivuista kärsiviltä tutuiltaan – neljä kysymystä käsiteltäväksi tässä ohjelmassa.  Tässä ne ovat: – Milloin kipu lakkaa? (4 samaa kysymystä) Vain tämän he halusivat tietää.

On ihmisiä, jotka eivät halua kuulla mitään Jumalasta, – joka on heidän kipunsa ulottumattomissa.  Sinulla tämä aika kesti kaksi vuotta. Et halunnut kenenkään puhuvan Raamatun jakeista. Kerro nyt taustastasi -ja sano sitten jotain niille, jotka toteavat: Ihan sama, mitä sanot!

JONI EARECKSON TADA:…Olin aktiivinen, urheilullinen nuori.  Tein huimia juttuja urheillessani. Typeryyksissäni hyppäsin matalaan veteen.  Suorin vartaloin, ajattelin. Mutta niin ei käynyt. Pääni osui hiekkasärkkään ja retkahti taakse, – selkänikamani murskautuivat ja selkäytimeni vahingoittui.  Kelluin vedessä naama alaspäin täysin halvaantuneena. Onneksi siskoni, – joka oli kanssani uimassa, huomasi minut. Ironista kyllä, olin edellisenä iltana vaalentanut hiukseni, – ja siskoni näki vaaleiden hiusteni kelluvan vedessä.  Hän riensi nopeasti vetämään minut vedestä. Syljin vettä ja haukoin henkeä.

Sairaalassa uimapukuni revittiin päältä.  Kallooni porattiin ruuveja. Minut pistettiin vetolaitteeseen, pitkään Stryker-kehikkoon.  Kaikki tapahtui pyörremyrskyn nopeudella. Sitten lääkärit sanoivat: – Joni, loukkasit selkäytimesi – etkä enää ikinä voi käyttää käsiäsi – etkä kävellä.  Vajosin masennukseen. En kyennyt käsittämään, mitä tarkoittaa, ettei pysty kävelemään, – pitämään Coca Cola -tölkkiä, – harjaamaan hiuksia tai hampaita. Olin häkeltynyt.  Itsemurhamainen epätoivo valtasi minut. Yöllä riuhdoin päätäni edestakaisin – toivoen, että kaulani katkeaa ja kuolen. Toisaalta pelkäsin, että se johtaa vain pahempaan. Minusta tuntui todella – yksinäiseltä.

Kuuntelin, kun Michael luki äsken Heprealaiskirjettä.  Halusin epätoivoisesti uskoa Jumalaan, – mutta jos Hän oli se, josta Raamatussa puhutaan, – Hänellä oli osuutensa minunkin tapauksessa.  Miten siksi voisin luottaa Häneen?

Yhtenä iltana tunsin itseni todella muserretuksi ja yksinäiseksi.  Niin täydellisen yksinäiseksi tuskassani ja epätoivossani. Jostain syystä aloin miettiä Jeesusta. Kuvittelin Hänen tulevan sisään sairaalahuoneeseeni – ohi nukkuvien huonekaverien.  Kuvittelin hänen tulevan sänkyni viereen. En nähnyt häntä. Kuvittelin vaan, – kuinka Hän otti suojakaiteen, laski sen hellästi alas – ja istui patjani reunalle. Hän otti hiuksia silmiltäni.  Hän näytti minulle kämmentään ja sanoi hellästi: – Joni, – rakastin sinua niin paljon, että kuolin puolestasi, – etkö voisi luottaa minuun tässäkin?

Minulle tämä puhui samasta, – mistä äsken juttelitte Heprealaiskirjeen 4. lukuun liittyen.  Minulla on ylin pappi ja Jumala. Raamatun Jumala ei ole mikään mystinen meditoiva guru, – joka jossain kaukana vuorenhuipulla pyörittelee peukaloita – ja pysyy etäällä kivustani.  Ei, Jumala laskeutui alas keskelle kipuani. Sinä iltana aloin tajuta, että Jeesus menee sinne, minne kukaan muu ei mene. Hän menee sinne, minne lääkäri tai sielunhoitaja ei mene. Jos avaisin sydämeni Hänelle – ja päästäisin Hänet sisään, – alkaisin nähdä Hänen suunnitelmansa elämäni varalle.  Kaikki ei tapahtunut silmänräpäyksessä, – mutta tuona kuvitellun vierailun iltana -Jumala kertoi, että Häneen voi luottaa, -ja otin askeleen oikeaan suuntaan.

ANKERBERG…Toit mukanasi kaksi kuvaa.  Kertoisitko ensimmäisestä.

TADA:…Tässä on kopio hiilellä piirtämästäni luonnoksesta.  Sairaalassa – opin pitämään hiilikynää hampaiden välissä – ja piirtämään.  Ennen onnettomuuttani olin taiteellinen. Kun piirsin tämän kaamean kuvan, – joka ilmentää syvää tuskaa, -halusin sanoa: – Hyvä Jumala, onko tämä nyt elämääni?  Täytyykö minun elää näin loppuikäni? En pysty siihen. Se on mahdotonta. Tiedän, että sanani heijastavat myös monien epätoivoisten katsojien tunteita. Tätäkö on elämäni, Jumala? Kärsimyksen taustalla voi olla aivovamma, yksinäisyys, mielisairaus, – tai vammautuneena syntynyt lapsi.  Mies on saattanut jättää – tai on saanut elämää muuttavan diagnoosin. Silloin miettii: Tätäkö elämä on? En pysty tähän. Haluan, että katsojat ymmärtävät, – että Michael ja minä olemme pohtineet samoja asioita. Itse asiassa sanoin juuri aamulla: Jeesus, en pysty tähän. Mutta…Rakastan Raamatussa sitä, että se on täynnä toivoa, – kaikenlaisia toivon ankkureita.  Tänään tartuin yhteen: – Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa. Filippiläiskirje 4:13. Voin kaiken Kristuksessa.

ANKERBERG…Tämä kuva pysyy mielessäni aina.  Entä tuo toinen kuva?

TADA:…Tämän toisen kuvan – ystäväni piirsi minusta, kun pääsin sairaalasta.  Hän näki, kuinka rakensin elämäni palapeliä – ja halusi sanoa: – Joni, – tiedän, että haluat elämästäsi huoliteltua, järjestelmällistä, – loogista ja järkevää.  Mutta tiedätkö mitä? Monet palapelin palaset ovat hukassa. Löydät ne vasta ikuisuudessa. Kun näin tämän ystäväni piirroksen, – ajattelin heti, – ettei viisaudella pystytä sovittamaan palapelin paloja yhteen – ja selittämään, miksi Jumala salli tämän.  Viisautta on luottaa Jumalaan silloinkin, – kun suurin osa paloista on hukassa. Silloinkin, kun tietää, ettei elämä tässä maailmassa tunnu järkevältä. Mutta toisella puolella se on sitä. Elän tämän toivon varassa. Tiedän, että yhtenä päivänä saan Jumalalta avaimen, – joka avaa tunnon tunnottomaan neliraajahalvaukseeni.  Odotan tuota päivää kovasti. Puhumme masennuksen voittamisesta huonojen uutisten yllättäessä.

ANKERBERG…Michael, oli hetki, jolloin istuit vaimosi kanssa sohvalla ja itkit.  Vaimosi sanoi jotain, mikä auttoi sinua eteenpäin. Mitä hän sanoi?

EASLEY:…Olin puhunut siitä, että ymmärrän, miksi jotkut riistävät henkensä.  Kysyin vaimoltani: Miten itse pärjäät? Hän katsoi siinä avuttomana minua.  Tuntui, että hän oli hiljaa monta minuuttia, – mutta se lienee ollut sekunteja.  Sitten hän katsoi minuun ja sanoi: – Tiedän vain, että Jumala on ollut uskollinen tähän saakka.  Miksei Hän olisi huomennakin? Se vahvisti minua niin, että pystyin ajattelemaan: – Teen vain yhden asian kerrallaan.  En halua pudota kuoppaan. Se ei johda hyvään. Se oli yksi kasvun askelistani, jotka auttoivat pääsemään masennuksesta.

TADA:…Michael, minulle kävi samoin.  Cindy puhui sinulle totuuden sanoja.  Kun ihmiset kärsivät, ovat yksinäisiä ja epätoivoisia, – miten hienoa onkaan, kun joku puhuu niin. Vuoteeni viereen tuli kristittyjä ystäviä, – jotka toivat pitsaa ja donitseja.  He lakkasivat halvaantuneiden käsieni kynnet – ja kampasivat likaisen tukkani. He toimivat Jeesuksen käsinä.

Kun ihmiset kärsivät, – heidän ei pitäisi kärsiä yksin.  Jumala ei tarkoittanut, että heidän tulisi kärsiä yksin. Siksi hengellinen yhteisö ja kirkko ovat olemassa. Kristittyjä löytyy läheltä kaikkia, jotka kärsivät.  Saatat kokea, että on ylivoimaisen vaikeaa pyytää apua, – mutta se on hyvä asia. On hienoa sanoa: – Tarvitsen apua Jumalalta, mutta myös Jumalan ihmisiltä. Anna toisten ihmisten pitää sinut kiinni totuudessa.  Jumala tulee olemaan kanssasi tuskasi keskellä. Jeesusta haavoitettiin ja Hän kantoi murheesi – voidakseen olla ylin pappisi -ja puolustajasi Isän edessä. Hän haluaa puolustaa sinua – ja vuodattaa armoaan, rauhaansa, voimaansa ja näkökulmiaan.  Vaaditaan vain sinapinsiemenen kokoinen uskon askel. Niin pikkuruinen kuin voit kuvitella. Kun liikahdat millin, Hän vie sinua kilometrin. Kun otat pienen uskonaskeleen, – Jumala vuodattaa toivoaan ja rohkaisuaan. Se vaatii aikaa, mutta niin tapahtuu.

ANKERBERG…Michael, mitä haluaisit lopuksi sanoa ihmiselle, – joka on yllättäen saanut huonoja uutisia.  Miten päästä alkuun?

EASLEY:…Tulee kieltää itsensä.  Täytyy tunnustaa, että tarvitsee apua.  Kuten Jonikin totesi, ihmiset on tarkoitettu toisilleen avuksi.  Itseriittoisten ihmisten on vaikeaa hyväksyä sitä. Joillekin on haastavampaa pyytää apua.  Tulee tukeutua Kristukseen, joka on ylin pappi. Ihmiset pystyvät paljoon, mutta rajallisesti.  Syvällä kivun ytimessä, – sydämessä ja mielessä, – jonne oikea lääkityskään ei yllä, – siellä Jumala rakastaa sinua.  Hän on ylin pappi ja esirukoilija. Käänny Hänen puoleensa ja luota Häneen. Hän ei petä.

ANKERBERG…Olemme vasta päässeet alkuun.  Ensi viikolla vieraamme kertovat, – miten Jumala on auttanut heitä voittamaan masennuksen.  Hekin ovat hetkittäin törmänneet seinään – ja vajonneet masennukseen ja epätoivoon. Miksi ja miten Jumala on auttanut heitä?  Teille siellä kotona haluan sanoa, että me kaikki koemme vastaavaa. Toivottavasti tapaamme ensi viikolla.

 

*****

Lisätietoja ja katsomaan lisää TV-ohjelmia voit ladata ilmaisen APP: n John Ankerberg -näyttelystä.

Rukoilemaan hyväksymään Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisena Vapahtajasiasi, käy www.jawhow.org

Copyright 2015 ATRI